Kuudes päivä:

- Aloitetaan joululahjoista: esimerkiksi uusi kännykkä teki ihan iloiseksi, kuten myös Sakelta saatu muki, jossa kerrotaan kofeiinista ("Juoman muodossa nautitun kofeiinin vaikutus ulottuu kehon kaikkiin kudoksiin viidessä minuutissa. Huippupitoisuus veressä saavutetaan noin 30 minuutissa. Puolet nautitun kofeiinin määrästä hajoaa noin neljän tunnin kuluessa – nopeammin tupakoitsijoilla ja hitaammin vastasyntyneillä, raskauden loppuvaiheessa olevilla naisilla sekä henkilöillä, joilla on maksassa vikaa." jne.)
- Sain yhteensä neljä lasia, neljä mukia, kaksi kulhoa sekä kaksi lautasta, ja se oli hauskaa
- En ollut ollut yhteydessä Tiinaan ja kun olin tekstannut hänelle, että minulla olisi edelleen hänen lahjansa ja että voisin tuoda sen huomenna, hän vastasi, että hänen lahjansa oli postilaatikossamme – ja sitten oli oikein kutkuttavan kivaa mennä hakemaan se sieltä
- Vihdoinkin joulutorttuja ei enää tarvinnut säästellä!
- Jokin sellainen äidin tekemä lohipiirakka tai vastaava oli hyvää (no, lehtitaikinasta sekin, mmm)
- Kun nyt innostuin julistamaan ihmeistä, niin tässä vielä lisämateriaalia: www.markushirsila.com/content/files/herra_tekee_ihmeita_ilman_maaraa.pdf (myönnetään, tuo teki minut lähinnä vahingoniloiseksi, mutta kyllä pari juttua ihan naurattivatkin)
- www.jesus-is-savior.com/Languages/Finnish/saved-finnish.htm (suosikkini: "ainoastaan hirvittävä, ja epäuskoinen, ja hirveä, ja murhaaja, ja whoremongers, ja noita, ja epäjumalia palveleva, ja aivan valehtelija, ehtoa hankkia heidän eritä kotona järvi joka joskus avulla ampua ja brimstone: joka on avustaa kalma")
- Loma
- Ajatus siitä, että minulla on täällä kohtalainen teevalikoima, jos mieleni tekee (tulevana yönä) keittää teetä

 Viides päivä:

- Sain oikein kivoja joululahjoja Aksulta, Heidiltä ja Ullalta (tosin suklaata oli liikaa itsekurilleni)
- Oli mukavaa viedä valokuvakirjekuoria postilaatikkoihin
- Rummut ja niiden soittaminen
- Kaikki viisaat ja mielenkiintoiset jutut, joita galzun käyttäjät minulle tarjosivat (KIITOS Internet)
- Tietämykseni kasvaminen
- Elämä tai jokin sen alue, jota en lähde tässä tarkemmin erittelemään, koska en jaksa / osaa (viisaat jutut houkuttelivat taas jonkinlaiseen valaistumiseen – harmi vain, että kaikkea on aina niin vaikea soveltaa omaan elämään)
- Hymyilyttää vieläkin kaikki / ei mikään
- Porcupine Tree
- No, pistetään nyt vielä pari naurettavaa asiaa:
irc-galleria.net/channel.php
http://video.google.com/videoplay?docid=-940551580328756105 (BETTER A WHIMP THAN AN ALL-DAY-SUCKER! t. Väiski Vemmelsääri PS. "It's like the old saying: if everyone was jumping off a cliff, would you go too? Hmm, I guess you would, wouldn't you? Not very pride!" "Everyone's got problems, kid! Even us rabbits. The point is: nobody gets everything they want. What's important is what's in here. You know, what makes you you. You gotta believe in yourself!" jne. <3<3<3)

Neljäs päivä:

- Näytin ihan kivalta tänään – ja jostain syystä vanhemmalta – ja tykkäsin hiuksistani (eli onneksi lyhensin perjantaina otsistani, vihdoinkin. Mussa ei oo minkäänlaista ilmettä, ellei mun kulmakarvani näy)
- Sain Mialta (ja Tepolta) kyydin Poriin ja takaisin
- Porissa ei ollutkaan niin hirveä ruuhka kuin olin odottanut
- Sain loput joululahjat ostettua eikä tuska edes ehtinyt yltyä suureksi
- Kävin Petrasissa kaakaolla ja joulutortulla
- Löysin Seppälästä kivan harmaan topin – ja suunnittelin ostavani sen "joskus myöhemmin" (no hei 20€ plaa)
- Sain kuvat kehitettyä (huomenna olisi tarkoituksena pyöräillä ympäri Ulvilaa ja heitellä kuoria postilaatikkoihin; tosin Miralle on joka tapauksessa pakko lähettää postissa, sillä Harjavaltaan asti en ihan taida mennä)
- Muistin lopulta Miran pirun ihmeellisen katuosoitteen, kun tässä hetken aikaa annoin tiedostamattoman juosta (harmi vaan, että kadunnumeroa en varmastikaan muista – olipa taas hyvä tää idea, että kirjotan tekstarikenttään kaiken)
- Kuvat onnistui ihan hyvin (mitä nyt jotkut rajaukset kusi, kun en tajunnut jättää varaa)
- Hyvä ruoka ja lahjat ovat koko ajan lähempänä...!

( vielä sitä ilmettä....... )

 Kolmas päivä:

- En oo ollut enää niin kipeänä
- Pasila eli loput seitsemän jaksoa, jotka katoin tänään, hahah
- Leivoin vadelmapiirakkaa jouluksi ja siitä tuli kaikin puolin onnistunut (no olihan sitä pakko maistaa)
- Sain nenäliinoja ja -suihketta (nenäliinoja ei ollut ollut, koska olin käyttänyt ne jo ennen tätä tautia)
- Sain taas tädiltä ja sen mieheltä joululahjaksi Hesen lahjakortteja (tonnikalasalaatti here I come)
- Sain mummolta 70€
- Sain hiukan siistittyä tätä paikkaa
- No jos vaikka mainittais tähän toi Mattikin!

Toka päivä:

- Abinäytelmä onnistui: ei tullut pahoja mokia ja se oli selvästi myös ykkösten ja kakkosten mielestä hauska + nauratti tietysti yhä itseäkin (jostain syystä eniten Jussin eli liikunnanopettajamme Markon näyttelijän mainitsemat Kaskelotin "pilipalilaitteet" ja samanaikainen poistuminen)
- Sain nähdä näytelmän kokonaan, koska olin sen verran kipeä, etten viitsinyt mennä esiintymään vaan jäin yleisöön istumaan
- Minun ei tarvinnut jäädä kuuntelemaan rehtorin puhetta tontuista, koska sain jälleen pahan yskäkohtauksen ja koin parhaaksi poistua salista loppuajaksi eli n. 25 minuutiksi (sain näin myös selata rauhassa hyttilistaa)
- Sain Otiksen easy-tasolla 25 000 pistettä, joka on muuten tähänastisista tuloksistani toisiksi paras (ei saa nauraa!)
- Pasila (katsoin neljä VIISI jaksoa lähes putkeen – yhdessä välissä kävin syömässä)
- Last.fm-radio (post-rock)
- Ehkä myös Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa, jos jaksan pistää sen kohta pyörimään

 Luettelointia luvassa!

- Otis edistää mielenterveyttä mutta aiheuttaa myös riippuvuutta (size: big, difficulty: normal)
- Pussikaljaromaani saa hihkumaan riemusta ja tekee onnelliseksi – ja vaikka sitä on lukenut vasta 46 sivua, voi melkein liikuttua kyyneliin sen parhaudesta
- Tämänpäiväisessä kirjastokuitissa pelkästään p:llä alkavia lainoja: edellä mainitun lisäksi Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa, Piano ja Pianisti
- Sekä peeäs viidestä että peeäs kuudesta luvassa kympit – melkein jo vituttaa Pirttijärven selvä sekoilu kolmoskurssin koepapereideni kanssa
- GE2:sta arvosanaksi ysi, koska "eräs valtio" ei taidakaan tarkoittaa useampaa valtiota
- AI8:n kokeesta eli äikän prelistä 5-6-6, ja niinpä tosiaan: "arviointia enemmän, erittely hyvä!"
- AI6:n kokeesta eli novellianalyysista jotkin käsittämättömät 90 pistettä – mitkä ne täydet edes olivat?
- AI6:n kurssin aikana tehdyistä tekstitaitovastauksista (jos niitä nyt todella sellaisina pidettiin) 6-6-6
- Itkos-esseen lopussa pelkästään lausahdus "hieno!" – okei?
- Saksan kokeen tuloksesta ei vielä tietoa
- Voitte rauhassa vittuuntua ylläolevien paskojen mainitsemisesta, jos moiseen toimintaan ryhtyminen miellyttää
- Tykkään nykyään hirveästi sanasta "moinen" – tosin mietin jatkuvasti, onko se edes mikään sana

- Aamulla oli Eximian pitämä jatkokoulutusinfo
- Sen jälkeen jäi sen verran aikaa, että ehti pyöräilemään kotiin aamupäivätorkuille
- Eilen tuli puolestaan otettua iltapäivätorkut n. klo 18.15-20.15, mikä ei lopulta ollutkaan hyvä asia
- Onneksi Otis rauhoitti

- Polkupyörä on ehkä paras keksintö
- Rakastan syksyä ja syksyllä pyöräilemistä
- Rakastan ala-asteen pihaa, sillä siellä tulee aina lähes väkisin avautumisia ja syvällistelyitä ynnä muita
- Inhoan sydämeni pohjasta roskaamista - en ole koskaan voinut käsittää, miten joku voi heittää roskan maahan hyvällä omallatunnolla
- Minulle tuli paha omatunto jo siitä, etten nostanut joitakin roskia
- Pari roskaa kuitenkin poimin
- Juuri, kun inhoilin erityisen paljon roskaamista, minua pyydettiin Heseen syömään
- Menin Heseen syömään, koska siis vittu ehän mäkää voi täydelline olla
- Kerroshampurilaisen ympärillä oleva pahvirengas oli kuitenkin edelleen raivostuttavan turha
- Myös Sparin kassaneiti raivostutti minua epäkohteliaisuudellaan ("moi" "..."), jälleen, olen ihmetellyt hänen käytöstään jo kaksi vuotta - en siis ymmärrä häntäkään
- Pystyin olemaan tuhlaamatta pulloista saamiani rahoja mässyttelyyn, ei onneksi taaskaan huvittanut ostaa karkkia
- Joo, menin kyllä sinne Heseen, mutta eihän minun tarvitse tuollaisia kunnollisia, ravitsevia ja terveellisiä aterioita itse maksaa
- Jos polkupyörä on paras keksintö, last.fm:n My playlist on seuraavaksi paras
- Haluan The Cinematic Orchestran Everydayn
- Haluan jotain muutakin

Halusin eilisiltana kirjoittaa jonkin pienen, hienon tarinan. Luultavasti tämä erityinen ja öisin ihana ilma sytytti innostukseni. Oli todella kaunista. Istuin verannallani vihko sylissäni, nojasin pylvääseen, katselin taivaalle (harmaita hahtuvia, valkoisia viiruja), katselin pihaa (valtava nurmikkoalue, johon voisi heittäytyä) ja mietin, mietin ja mietin, mutten saanut päähäni mitään upeita, maailmaa mullistavia ideoita.
Lopulta luovutin ja menin sisälle. Mieleeni tuli, että Amnesiacin kuuntelu voisi herättää ajatuksia. Olin oikeassa: jo ensimmäisen kappaleen aikana tajusin, että rakastan kyseistä levyä. Olin aliarvioinut sen - itsekin. En ollut koskaan edes harkinnut nostavani sitä Kid A:n tai OK Computerin tasolle, mutta nyt päätin, että se ohittaa jopa OKC:n. Amnesiacin yllättävä avautuminen johtui mitä todennäköisimmin siitä, että oli ilta ja hämärää. Ainoastaan pöytälamppu loisti kirkkaana.
Sitä levyä täytyy kuunnella yöllä. Ja no, muulloinkin, mutta varsinkin yöllä.
Amnesiacin jälkeen laitoin soimaan I Might Be Wrong -live:n - ja jälleen uusi ajatus valtasi pääni! Aloin arvioida levyjäni. Tarvitsin siis kuitenkin vihkoani. En säästellyt tähtiä, mutta päästyäni levyhyllyni viimeiselle riville huomasin, että hyvin suuri osa oli jäänyt ilman minkäänlaista arviointia. Niinpä ajattelin hieman huvittuneena, että tässä onkin vain hyvä lista siitä, mitä minun ei tarvitsisi kuunnella...
Päätin pitäväni jonain yönä yksinäisen Radiohead-maratonin. Tänä viikonloppuna siihen ei kuitenkaan ole mahdollisuutta, sillä lähdemme tänään lähden huomenna mökille. Ehkä siellä saisin kirjoitettua jostain, joka ei koskisi omaa elämääni - tai jonka en ainakaan myöntäisi koskevan.

Tuo vihko, jonka olen maininnut muutamaan otteeseen, on osoittautunut minulle hyvin tärkeäksi näiden kymmenen päivän aikana, kun olen sen omistanut. Enää ei tarvita irtopapereita: kirjoitan noiden kansien väliin vähemmän henkilökohtaisempia juttuja, joita muutkin voisivat lukea - Livejournal-tyyliin siis. Ideana on, että tuota vihkoa pystyisi huoletta pitää näkyvillä. Kunnon päiväkirja-avautumisia harrastan nykyään harvoin. Minulla on sitä paitsi ollut jo muutaman vuoden ajan tapa käyttää päiväkirjaani ainoastaan Stabiloita (kirjoitin tästäkin kerran kunnon selityksen niille irtopapereilleni...), koska se väriloisto näyttää niin kauniilta ja... vaikka tämä on tuntunut minustakin typerältä, olen silti ymmärtänyt sen olevan juuri hyvä tapa, koska sitten en voi pyyhkiä mitään pois ja tekstini on spontaanimpaa - niin kuin päiväkirjassa kuuluisikin olla. Päiväkirjani lukeminen on tästä syystä erityisen raastavaa... Mutta ihme kyllä, estetiikka voittaa perfektionismini. Ongelmia syntyykin sitten, kun tulee jokin virhe, ja pitää päättää, sutatako vai jättääkö siistiksi ja huomaamattomaksi!
Mutta pieni perfektionistiminänikin kaipasi omaa vihkoaan, joten ostin sen elokuun ensimmäisenä päivänä. A4/80, vaaleanvihreä Marimekon unikko, jonka kanteen on kirjoitettu Stabilolla "the faintest idea." Kansia lukuun ottamatta vihkosta löytyy pelkkää lyijykynää.
Ja pidän siitä enemmän kuin päiväkirjastani.

Pakko vielä pilata tämä merkintä hajanaisilla huomioilla ja ajatuksilla:

- Lämpöpattereideni merkki on Nobo. Nomen est omen - ja sen huomaa viimeistään talvella.
- Kun minun piti kirjoittaa ensimmäisen kerran sana "vihko", kirjoitin "ihku." Joo-o, mitä hittoa! En käytä tuota sanaa ikinä, en edes pilaillessani. Ainoan selityksen löysin eilisen chattiohjelmasta, jota jäin hetkeksi kuuntelemaan ja katselemaan juontajien takia. Toinen heistä mainitsi tuon, kun he ihmettelivät näitä nuorison kummallisia sanoja... Alitajuntani käyttäytyy käsittämättömällä tavalla.
- Ymmärsin eilen, mitä Senni tarkoitti kertoessaan laittavansa joskus vain sähköpianonsa demot soimaan. Sähköpiano on huoneessani, kunnes Senni pääsee muuttamaan soluasunnostaan kimppakämppään, ja päätin hyödyntää tämän määrittelemättömän ajanjakson, vaikka tulinkin siihen tulokseen, että pidän enemmän epävireisestä pianostamme. Mutta vaatiihan tuo totuttelua.

Joitakin ajatuksia tällä hetkellä:

- Karmarockissa (28.7.) on Rättö ja Lehtisalo, tahdon sinne! (Aksukin tahtoo.)
- Koska Tepon kämppää aiotaan tapetoida viikonloppuna, pääsen luultavasti Jyväskylän Levykauppa Äxään! (Eli menen sinne myös avuksi - toivottavasti tienasin siitä sitten vähän levyrahaa...)
- CMX feat. Puhuva pää
- Kuuntelin juuri Magyar Possen Random Avengerin ja nyt on menossa Kings of Time enkä siksi haluaisi lähteä koneelta, vaikka tässä tylsää onkin.
- Magyar Posse on aivan loistava, rakastan näitä - tosin jotenkin hieman pidättyväisellä tavalla, sillä tämä ei sovi fanitettavaksi yhtyeeksi. (Tämä on siis post-rockia, vaikka nimi saattaisikin kuulostaa viittaavan johonkin räppiin!)
- Tänään pitäisi selvitä, tarvitsenko oikeasti passia sinne Prahaan, vaikka minulla on henkilökortti, jonka pitäisi käydä EU-maissa (emmekä aio mennä muihin maihin).
- Tänään on myös viimeiset ruotsin tunnit (ennen koetta)!
- Eli koe toki on vielä edessäpäin, joten harjoitteluun menee kuitenkin nämä seuraavat päivät. (Onneksi matkalla Jyväskylään minulla on runsaasti aikaa lukea...)
- Aion myös opetella soittamaan ainakin orkesterikappale Finrish Moodin, koska ne kuviot ovat sen verran mielenkiintoisia ja vaikeita - ja vielä tällä hetkellä minulla on innostusta harjoitella ne.
- Tajusin vasta eilen, että olisin voinut kulkea myös 15.35 lähtevällä bussilla, sillä se on Kauppatorilla jo 15.50, joten olisin ehtinyt vallan mainiosti kävelemään Lyseolle. (Väitin myös edellisessä merkinnässäni, että bussi olisi ollut 5 minuuttia etuajassa, vaikka oikeasti se ei ollutkaan.)
- Mutta nyt viimeisellä kerralla aion sitten käyttää tuota myöhempää vaihtoehtoa.
- Magyar Possen 3 on mennyt nyt vähän ohi, mikä ärsyttää hiukan, koska tämä on yksi heidän parhaimmista biiseistään.
- Pistän kuitenkin jo 7:n soimaan, kuuntelen tämän ja lähden koneelta ruokaa laittamaan ja ruotsin kielioppitehtäviä tekemään.

Seuraavat kaksi viikkoa onkin sitten ruotsia, ruotsia, ruotsia ja ruotsia. No, viikonloput ovat kyllä vapaita, mutta läksyjä riittää ja toisena viikonloppuna pitää lukea kokeeseen ja kirjoittaa aine. Olen kuitenkin ottanut positiivisen asenteen! En ymmärrä, mikä minua vaivaa, kun minusta tämä tuntuu oikeasti ihan kivalta jutulta. Vielä. No mutta listasin tästä hyviä puolia ja niitä tuli niin paljon, että voin jo sanoa tähän tunteeseeni olevan jotain syytäkin.

Ensinnäkin:
- Yksi ruotsin kurssi suoritetuksi: minun ei tarvitse käydä tätä seuraavana vuotena, joten voin ottaa sen tilalle jonkin muun kurssin, jolloin minun ei tarvitse siirtää jotakin kurssia kolmannelle vuodelle

Ja sitten:
- Jotakin hyödyllistä tekemistä lomalla, kun töitä ei välttämättä tule (tätä voi hyvinkin verrata työntekoon, vaikka palkka ei rahana tulekaan)
- Kurssi on heti kesäloman alussa ja siten ensimmäisenä ohi
- Perjantait vapaita (lauantain ja sunnuntain lisäksi)
- Oppitunteja (tai no paremminkin oppiminuutteja) vain n. 2/3 normaalista päivälukion kurssista
- Pääsy Poriin neljä kertaa viikossa (äidin rahoilla, kustantaa bussimatkani), aikaa hillua kaupungilla
- Ei siis tarvitse tylsistyä kotona (eikä koko Ulvilassa)
- Tapaan kavereitani useammin ja pystyn sopimaan kasvotusten kurssin ulkopuolisista tapaamisista ihan kuten kouluaikanakin (niin Aksulla, Heidillä kuin Tiinallakin on ruotsia)
- Koska kurssi kestää vain kaksi viikkoa ja kyseessä on vain yksi oppiaine, siihen jaksaa panostaa enemmän
- Uusi kirja (eri kirjasarjaa kuin mitä olemme käyttäneet aikaisemmin)
- Uusi opettaja
- Uusi ympäristö (Porin lyseo)
- Suurin osa oppilaista täysin tuntemattomia toisilleen: luokassa hiljaista, jolloin ei itsekään sorru puhumaan kavereiden kanssa ja on pakko keskittyä opiskeluun
- Ja vielä lisäyksenä edelliseen: pulpetit ovat erillään toisistaan
- Täytyi ostaa kielioppikirja, josta on hyötyä myös jatkossa, kun taas Ulvilan lukiossa ei sellaista olisi tarvinnut hankkia (hahha joku Helt okej)
- Voi tehdä läksyjä ulkona
- Saa nukkua, sillä tunnit alkavat vasta neljältä
- Muutenkin virkeämpi olo kuin mitä talvella opiskeltaessa on

Löysin näistäkin jotain hyvää:
- Koska sanakokeita on joka kerta (!) eli 7 kpl, ei haittaa, vaikka yksi tai kaksi menisi vähän huonommin (oli tämä silti melkoinen järkytys...)
- Läksyjen paljouden takia alkaa tuntua siltä, että ainakin jotain pitäisi tehdä - jos niitä olisi vain vähän, niistä voisi helposti olla välittämättä!

Ja lähinnä itseäni koskevat seikat:
- Tykkään ruotsista, opiskelen sitä mielelläni
- Ruotsi on minusta helppoa (ja olen nopea oppimaan sitä)
- Huomasin jo eilen, että paikalla on joitakin ruotsin huippuyksilöitä, jotka tuovat kunnianhimoiselle mielelleni haastetta (...)

Ehkä nuo riittävät! Mutta niin, katsotaan sitten, mitä mieltä olen vaikkapa viikon päästä...

Tänään emme aio Heidin kanssa mennä Poriin bussilla - pyöräilemme tällä kertaa. Siis jotain 20 km yhteensä! Onneksi on kiva ilma.

En jaksa vääntää mitään kunnon kirjoitusta - joudun kuitenkin tekemään sellaisen tässä tämän ja seuraavan päivän aikana. Ranskalaiset viivat siis käyttöön. Tosin voisin jättää kokonaan kirjoittamattakin. Mutta kun nyt kerran aloitettiin...

- Joudun tekemään kirjallisuusesseen tässä tämän ja seuraavan päivän aikana
- Sain kuitenkin Trainspottingin luettua, joten urakkani on pienentynyt huomattavasti
- En kuitenkaan ole yhtään sen helpottuneempi
- Join kahvia
- Olen sekaisin, koska join kahvia
- En ole juonut kahvia sitten keskiviikon
- No siis jos ei lasketa äskeistä
- Kahvi aiheuttaa minussa toisinaan levottomuutta
- Itse asiassa hyvin usein
- Pyrin pitämään kahvinjuontini kohtuudessa (mukillinen päivässä), koska kehoni ei siitä muutenkaan pidä erityisemmin
- Tosin pidän siitä itse ja itseeni kuuluu myös kai kehoni, joten voin sanoa kehonikin pitävän siitä
- Sain filosofiasta kympin, eikö muka näytä siltä?
- Hikoiluttaa hieman ja pitäisi kai purkaa ylimääräinen energia johonkin muuhun kuin tietokoneen näppäimistöön, sillä luulen tällaisen energiankulutuksen olevan melko pientä
- Koska olen käyttänyt tänään Wordia, odotan koko ajan tämän pistävän viivat automaattisesti puolestani
- Tämä ei kuitenkaan tee niin, ja sekös ärsyttää, mutta kuluu ainakin hieman energiaa viivojen kirjoittamiseen
- Haluatte tietysti tietää, miksi olen luetellut asioita Wordilla, no, tein esitelmää Martin Luther Kingista
- Hän ei ole sama henkilö kuin Martin Luther
- No mutta ei sitä jokainen tiedä!
- Sain esitelmän tehtyä
- Jouduin suomentamaan Wikipediasta tietoa, ja sekös sai minuun tunteen, että olen todella panostanut siihen
- Ainakin melkein
- En osaa sanoa, ovatko suomennokseni täysin korrekteja, mutta onkos sillä nyt väliä, kunhan Nissinen ja muut oppilaat vain nielevät informaationi
- Pitäisi siis tehdä sitä kirjallisuusessettä
- Ja lukea uskontoa, koska ensi keskiviikkona on koe
- Ja laskea matikkaa, koska ensi torstaina on koe ja läksytkin ovat jääneet heitteille turhan usein

- Ja oppia käyttämään ranskalaisia viivoja