Näin unta, jossa oli sota käynnissä. Tapoin taksinkuljettajan tai ainakin taksinkuljettajaksi pukeutuneen miehen, joka yritti tunkeutua meille. Se ei huomannut mua heti, Teppo sai sen hämääntymään. Ammuin kodinhoitohuoneesta neljä luotia. Taksinkuljettaja ei ehtinyt ampua ollenkaan.

Myöhemmin keskityin liikaa oman aseeni käyttöön enkä siksi tajunnut väistää luotia, joka osui mun sydämeeni. Näin edessäni pienen ruudun, joka näytti, että pulssini oli 33. Siitä myös kuului jotakin sen suuntaista, etten saa koskaan tietää, mikä on mun viimeinen sydämenlyöntini. Herätin itseni.

---

Oon jo tänään ehtinyt tuntea itseni aika nörtiksi (ja harvemminpa tunnen), koska väänsin järjestelmäasetuksia niin, että sain netin taas toimimaan. Iskä taisi eilen muuttaa niitä, jotta se sai siirretyksi mun koko tunnukseni vanhalta koneeltani tälle MacBookille. Itse pistin Fragilen soimaan ja luin suomen kieltä samalla, kun se rötkötti koneiden kanssa tossa lattialla ja yritti hoitaa tän jutun kuntoon. Oltiin yritetty tätä jo aiemmin, mutta jostain syystä yhteys koneiden välillä katkesi (suunnilleen siinä vaiheessa, kun latausta oli mennyt parisen tuntia ja oli vielä tunti jäljellä), eikä saatu kaikkea siirretyksi. Tällä kertaa yhteyttä ei meinattu saada edes muodostettua. Mutta nyt tässä siis on kaikki niin kuin ennenkin, ah.

---

Tänään on täydellinen päivä kuunnella Synchestraa ja mennä kirjastoon. Lue: kesä.

PMMP:n Se vaikenee joka pelkään puolivälin jälkeinen melodia eli se rauhallinen osio muistuttaa mua koko ajan The Soundsin Painted by Numbersista. Mietin pari päivää, mikä se biisi on, ja äsken tuolla pyöräillessäni päähäni iski: The Sounds. Varmistin Spotifylla. En siis kuuntele The Soundsia, mutta oon mä ne livenä nähnyt ja tietääkseni tota biisiä on kulutettu aika paljon radiossa. No harvemmin kyllä kuuntelen radiotakaan, mutta toisinaan jopa liikun julkisilla paikoilla, joissa sekin soi.

Joka tapauksessa tää on häiritsevää. Varsinkin, kun ne biisit on niin erilaisia. Jos se melodia muistuttaisi jostain rauhallisesta biisistä, niin ehkei se sitten haittaisi niin paljoa. Tai en mä tiedä.

EN OO KOSKAAN TAVANNUT SUA ILOSAARI MUTTA MENNÄÄNKÖ NAIMISIIN?

RÖYKSOPP
JA
ISIS
!!!!!!!

jos olin NIIN menossa jo viime vuonna tietämättä edes mitään esiintyjistä, niin kuinka menossa oonkaan nyt?

toivottavasti ei vaan tuu päällekkäisyyksiä

röyksoppin ja isiksen lisäksi siis ainakin

the dillinger escape plan
eleanoora rosenholm
joose keskitalo & kolmas maailmanpalo
pmmp
risto
rubik

sulo-klubilla scandinavian music group
ja päätös-klubilla cmx

+ muita semmosia ihan kivoja
+ varmasti tutustumisen arvoisia artisteja (esim. huoratronia kuuntelin tossa yks päivä ja oli muuten jees)

no, melt-banana meni sitten tippumaan pois, mutta NYT EI KYLLÄ HAITTAA

ps. kuolen sitten jos tää tulee

Ei ole reilua tämmöinen. Ruissiin tulee Mew ja Neurosis. On vissiin sit pakko lähteä sinnekin! En vaan jaksais enää. Vitun kallista ja ne pitkät kävelymatkat. En osaa päättää, pidänkö hyvänä asiana sitä, että sinne tulee muitakin kiinnostavia. Voisin tietty ajatella, että noita suomalaisia tulee Ilosaareenkin, mutta eihän mua todellakaan haittais, vaikka näkisin esim. PMMP:n kahteen kertaan. Ja eihän sitä tiedä, miten noi aikataulut lopulta menee. CMX mua saattaa kyllä alkaa vituttaa, jos sieltä tulee jotain Kivistä kirjaa ja Rautalankaa ja paskoja hittejä (huom. tämä ei ole mitään elitismipelleilyä: en siis väitä, että kaikki CMX:n hitit olisivat paskoja).

Nii. Äh. Ellei Mew tulisi, tuskin edes harkitsisin menemistä. Pitää miettiä, oonko oikeesti valmis maksamaan siitä niin paljon. Tuleva levykin tietysti vaikuttaa. No joo, onhan sen pakko olla loistava, nyt puhutaan sentään Mewistä.

Tuntuu taas vaihteeksi ( tältä. )

( lukioaikani numeroin )

Kävin tänään koululla. Olin parissa kokeenpalautuksessa, katsoin ilmoitustaululta saksan kuuntelun alkamisajan (klo 11), kysyin saksan opettajalta, missä kuuntelu pidetään (salissa) ja olisiko yo-vihkojen lainaaminen mahdollista, ilmoittauduin tentteihin (psykologia, äidinkieli eli esseepreli ja saksa), varasin henkilökohtaisen ajan matikan palautukseen (vasta torstaina 26. päivä), keskustelin Riikka-Marian ja Tiian kanssa pitkästä ja lyhyestä matikasta, juttelin Miran kanssa ja kyselin Tiinalta, Tiialta ja Riikalta mahdollisista kyydeistä ensi keskiviikon potkijaisiin.

Ennen koululle lähtöä mietin, miksi minun pitäisi tutustua enää mihinkään bändeihin, kun minulla on Tool, Porcupine Tree, Sigur Rós ja Radiohead. Ja Mew. Ja Devin. Ja Godspeed You! Black Emperor. Tuota ajatellessani kuuntelin Æniman Ænemaa. En oikeastaan osaa sanoa, mikä tuossa biisissä minua(kin) niin kovin viehättää, mutta pitäisikö tässä nyt jotain lähteä erittelemään, kun voi vain todeta, että tuo on yksinkertaisesti vitun paras. Puhumattakaan Third Eyesta. Aina viimeistään Hicksin "here's Tom with the weather", johon musiikki on sovitettu täydellisesti, aiheuttaa valtavaa riemua siitä, että sellainen biisi on olemassa. Tällä hetkellä soi Forty Six & 2, joka on ensimmäinen kuulemani Toolin biisi. Ahh. Saan taas vaihteeksi olla katkera siitä, etten ollut Ruississa vuonna 2006.

Tullessani koulusta ajattelin olevani ihan hiton ristiriitainen ihminen. Taidan tosin ajatella tuota lähes päivittäin. No, mikäs tämän hauskempaa.

Reväytin muuten viikonloppuna reiteni, kun kyykistyin solmimaan kengännauhojani. Ai miten niin epäurheilullinen?

 Viides päivä:

- Sain oikein kivoja joululahjoja Aksulta, Heidiltä ja Ullalta (tosin suklaata oli liikaa itsekurilleni)
- Oli mukavaa viedä valokuvakirjekuoria postilaatikkoihin
- Rummut ja niiden soittaminen
- Kaikki viisaat ja mielenkiintoiset jutut, joita galzun käyttäjät minulle tarjosivat (KIITOS Internet)
- Tietämykseni kasvaminen
- Elämä tai jokin sen alue, jota en lähde tässä tarkemmin erittelemään, koska en jaksa / osaa (viisaat jutut houkuttelivat taas jonkinlaiseen valaistumiseen – harmi vain, että kaikkea on aina niin vaikea soveltaa omaan elämään)
- Hymyilyttää vieläkin kaikki / ei mikään
- Porcupine Tree
- No, pistetään nyt vielä pari naurettavaa asiaa:
irc-galleria.net/channel.php
http://video.google.com/videoplay?docid=-940551580328756105 (BETTER A WHIMP THAN AN ALL-DAY-SUCKER! t. Väiski Vemmelsääri PS. "It's like the old saying: if everyone was jumping off a cliff, would you go too? Hmm, I guess you would, wouldn't you? Not very pride!" "Everyone's got problems, kid! Even us rabbits. The point is: nobody gets everything they want. What's important is what's in here. You know, what makes you you. You gotta believe in yourself!" jne. <3<3<3)

Toka päivä:

- Abinäytelmä onnistui: ei tullut pahoja mokia ja se oli selvästi myös ykkösten ja kakkosten mielestä hauska + nauratti tietysti yhä itseäkin (jostain syystä eniten Jussin eli liikunnanopettajamme Markon näyttelijän mainitsemat Kaskelotin "pilipalilaitteet" ja samanaikainen poistuminen)
- Sain nähdä näytelmän kokonaan, koska olin sen verran kipeä, etten viitsinyt mennä esiintymään vaan jäin yleisöön istumaan
- Minun ei tarvinnut jäädä kuuntelemaan rehtorin puhetta tontuista, koska sain jälleen pahan yskäkohtauksen ja koin parhaaksi poistua salista loppuajaksi eli n. 25 minuutiksi (sain näin myös selata rauhassa hyttilistaa)
- Sain Otiksen easy-tasolla 25 000 pistettä, joka on muuten tähänastisista tuloksistani toisiksi paras (ei saa nauraa!)
- Pasila (katsoin neljä VIISI jaksoa lähes putkeen – yhdessä välissä kävin syömässä)
- Last.fm-radio (post-rock)
- Ehkä myös Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa, jos jaksan pistää sen kohta pyörimään

Jos mittasi uhkaa täyttyä, pistä City soimaan ja raivoa yhdessä Devinin kanssa!

En ole ikinä kokenut mitään vastaavaa.

(Vaikka käsiä taputettiinkin, tuo oli silti täydellistä.)

Pliis, katsokaa tuo, niin tiedätte, miksi minulle ja kaikille muille huomenna Kulttuuritalolle meneville pitää olla kateellinen.

Ai niin ja hyvästi, en voi selvitä tästä hengissä.

Minulla on nyt paljon kasvissyönti- ja eläinsuojeluaiheisia esitteitä. Vegaian numero 1/2008, 3€. Kananmunattomia reseptejä. Pöydälläni on tällä hetkellä myös Röyksoppin The Understanding, jonka sisältämä levy on stereoissani soimassa. Only this Moment on täydellinen. Alpha Male on täydellinen. Toivottavasti en kuluta tätä puhki.

Aikaa minulta löytyy myös, mistä kertoo mm. se, että olen lukenut ruotsia eilen ja tänään kohtalaisen paljon. Helt okej! 2 on pian käyty huolellisesti läpi. Vielä ei ole ehtinyt hirveästi puuduttaa. Sen homman hoitavat matematiikan tunnit, joilla olen kirjoitellut englannin verbi/adjektiivi/substantiivi + prepositio -rakenteita papereille. Harmikseni tänään jäi lopputunnista aikaa laskea kotitehtäviä. Ihme kyllä en ollutkaan yhtä pihalla kuin aluksi kuvittelin. Intttegroiminen ei joka tapauksessa ole onnistunut oikein säväyttämään.

Keittiön ikkunaan törmäsi eilen rastaan poikanen. Kuulin sen tömähdyksen ja vilkaistessani ulos näin höyhenien leijailevan ilmassa. Menin katsomaan ikkunasta terassiamme, jonka lattialla lintu makasi. Nähdessäni sen jalan taipuvan alaspäin pelkäsin linnun olevan vielä elossa. Hieman myöhemmin uskalsin katsoa uudelleen ja totesin sen helpottuneena kuolleeksi; en tiedä, mitä olisin tehnyt, jos se olisi jäänyt siihen kitumaan. Linnun vieressä oli kuitenkin niin kauniin punainen verilammikko, että ryntäsin hakemaan kamerani ja menin innoissani kuvaamaan tapausta. Tämä kai kertoo, että minulla on todellinen kuvaajaluonne, eh? Tyyppiesimerkkihän on se, ettei kuvaaja lohduta, jos joku itkee, vaan hakee kameransa. Tietysti. Kyseessä on ainutlaatuinen tilaisuus saada upeita, aitoja ilmeitä!

Alussa mainittujen esitteiden ja levyn lisäksi Chuck Palahniukin Diary tarttui mukaani Tampereelta. Oli vaikeaa valita tuon ja Survivorin väliltä, mutta lopulta hinta ratkaisi - kuten myös se, että Survivor on suomennettu ja englanninkielisenäkin sitä todennäköisesti löytää paremmin, siis myös kirjastoista. Orwellin Vuonna 1984 -lainankin voisi vaihtaa alkuperäisversioon, jos innostun sitä taas lähiaikoina lukemaan. Welshin Filth saa luultavasti jäädä odottamaan. Diaryssa olen tällä hetkellä sivulla 64, noin 200 vielä jäljellä. Ehkä saan sen tällä viikolla luettua.

En minä oikeastaan tällä hetkellä stressaa-stressaa kirjoituksista. Ruotsin ja englannin lukeminen on kuitenkin ihan mukavaa. Olen niin onnellinen siitä, että jouduin laiskuuteni takia siirtämään yhteiskuntaopin kevääseen.

Tämän haluaisin vielä mainita vähän hajanaisen merkintäni lopuksi:

Sigur Rósiin viisi päivää.

Rakastan tuota. Rakastan kaikkea. Etenkin Mattia. Kolme kuukautta, muuten.

(Niin nerokasta. Niin hauskaa. Niin vavahduttavaa.)



(Pet on tosin biisinä parempi, joten kannattaa kuunnella sekin.)

Ruotsissa ollaan - jo neljättä päivää. Onko nyt maanantai? Taitaa olla, kun oli ensimmäistä kertaa kouluakin. Kolme tuntia ruotsia, kolme eri opettajaa; yksi heistä ruotsalainen, kaksi muuta meidän liidereitämme. Aika kului hirveän nopeasti.

En tiedä, mitä kertoa. Koko viime torstai kului matkustamisessa, viikonloppu... äh, olen ihan sekaisin päivissä. Okei, tuo saattaa olla tekosyy. En vain jaksa muistella enkä kirjoittaa kaikesta mahdollisesta.

Mutta: rakastuin Visbyhyn jo sinä yönä, kun tänne saavuimme. Täällä on niin kaunista. Tärkeintä tietysti on, että täällä on myös ihania ihmisiä. Siis en minä noista ruotsalaisista osaa sanoa, mutta olen löytänyt kivoja suomalaisia kurssikavereita.

Kolme viikkoa on todella pitkä aika, mutta en vieläkään käsitä, että olen täällä tosiaan niin kauan. En kuitenkaan usko, että kyllästyisin nopeasti. Minua myös lohduttaa ajatus tulevasta Ruissista. Ei tarvitse olla kotona kuin päivän ajan - sitten takaisin Turkuun.

Jatkan ehkä pian ruotsalaisen musiikkilehden lukemista (juttu Cult of Lunasta). Tai sitten kirjaudun galzuun...

Flight of the Conchords on vain jotain niin parasta. Ellette ole vielä koskaan näitä katsellut ja kuunnellut, niin tehkää se nyt ja naurakaa itsenne kuoliaiksi. YLE alkaa esittää näiden sarjaa ensi syyskuussa. Pitää muistaa katsoa.

He tosin vaikuttavat olevan parempia livenä - tässä esimerkki:



Mutta on tämäkin pätkä kyseisestä sarjasta ihan yhtä huippu:

Sigur Rós 24. elokuuta Helsingin Kulttuuritalolla. 49 euron liput, no mitä väliä. Pakko päästä.