Moi, aattelin nyt tehdä vittumaisen tepun (eli tempun? oon väsyny) ja poistaa teidät kaikki mun kaverilistaltani, jotta voin joko lisätä takaisin tai olla lisäämättä. Mulla ei nimittäin oo minkäänlaista käsitystä, kuinka moni oikeasti tahtoo lukea tätä, ja musta ois ihan kiva jos saisin tietää, roikkuuko ihmisiä turhaan mun listallani. Unohtakaa kohteliaisuus tai kaverimäärät: haluan tänne(kin) kavereita, joita todella kiinnostaa. Syitä en lähde peräämään, tuo riittää. Ja jos teistä on niin kamalan tyhmää kommentoida tämmöiseen tai ette muuten vain kehtaa, niin heihei sitten.

Yhdeksäs päivä ilman kahvia. Vaniljateetä aamulla, vihreää teetä iltapäivällä. Poltin nenänpääni vasemman puolen. Teki mieli heittää hiirenraato yhteen taimisäkkiin. Liikaa kaksihaaraisia. Yhdessä reunassa paljon ruskeita. Väsytti. Onneksi oli sama mukava seura. Päätin vihdoinkin meneväni Ruissin sijaan Konemetsään. Isa oli riemuissaan. Päässäni soi Hummani hei ja tartutin sen muihinkin. Puhuttiin festareista. Puhuttiin festareista. Puhuttiin festareista. Kerroin Visbystä. Kerroin Radio Helsingin ohjelmista. Kerroin mun ja Matin tutustumisesta. Kerroin 3-4-vuotiaana kirjoittamistani kirjoista.

Oon kuunnellut paljon Boards of Canadan Music Has the Right to Childreniä. Ei mikään ihme, aivot jumittaa samalla tavalla kuin tääkin. Sanoin joskus Matille, että tahtoisin pitää joskus IDM-bileet. Tahdon edelleen.

Toin koneen nyt illaksi kämppään. Ajattelin mennä pian nukkumaan. Sitä ennen voisin lukea vielä vähän Havahtumista, jota muuten suosittelen kaikille jo tässä vaiheessa (sivulla 69 eli kun jäljellä on noin kaksi kolmasosaa).

Niin ja iPodin Tukevasti ilmassa -jaksot voisi vaihtaa uusiin.

Tän tekstin apaattisuuden tarkoituksena on kuvastaa väsymystäni, muuten kaikki kyllä on ihan kivasti.


tän hetken suosikki