the heavens move and the earth will quake
tää on aina ollut ja luultavasti myös tulee olemaan mulle tärkein biisi devinin tuotannosta. ei edes the devin townsend bandin triumph tai mikään strapping young ladin biiseistä voita tätä. suhteeni life is all dynamicsiin lähti kehittymään 25.8. 2006, kun matti lähetti tän mulle.



(infinity-albumin aloittava truth on myös jotain niin tajunnan räjäyttävää, ettei tosi.)

silti mua ei jostain syystä jaksa kauheasti kiinnostaa juuri ilmestynyt ki-albumi ja kaikki ne tulevat projektit. ehkä tää on vähän sama juttu kuin uuteen ihmiseen tutustuminen. se ei tiedä musta mitään enkä mä mitään siitä, mikä on toisaalta kivaa mutta toisaalta myös turhauttavaa. pitää kertoa kaikki. näiden vanhojen devinin albumien – kuten terrian ja infinityn – kanssa on helppo olla, koska suhde on jo luotu.

en mä voi sille mitään, että oon aikalailla nostalgiaan taipuvainen ihminen: musta on hienoa, että oon kuunnellut näitä levyjä jo vuosien ajan. näihin liittyy muistoja. kaikki on tuttua, mutten kuitenkaan kyllästy. en myöskään usko, että tulisin koskaan kyllästymään lopullisesti. se mun lempibändeissäni (siis niissä harvoissa ja valituissa) onkin parasta. oon varma siitä, ettei ne jää miksikään yksittäisiksi vaiheiksi. sitten on niitä, joiden epäilen kestävän aikaa ja kulutusta. (melkeinpä tulee mieleen sternbergin teoria rakkauden eri muodoista...)

voitte muistuttaa mua tästä, jos joskus väitän, että en jaksa enää ikinä kuunnella esim. radioheadia.